Olipa kerran tyttö, jonka varastoihin alkoi kertyä asioita, turhan paljon yhdelle ihmiselle. Tyttö alkoi siivota. Hän asetteli rannan hiekkaan järjestykseen kirjan välissä kuivatut kaislat, sydämenmuotoiset simpukat ja taskunpohjille talletetut kivet. Siitäpä syntyikin monenlaista. Osa muistoista virtasi kirjaimina, osa muuntui kuviksi. Pyörteitä tulee ja menee, joskus kokonaisia kurimuksia, mutta tytön työ jatkuu. Liike ei pysähdy, tuotokset näyttävät, missä vesi on ollut.